Kuolemaa tekevä kukka

Eli vähän niin kuin minä, eikös? Tosi asiahan on, että meistä jokainen on kuin tuo kukka. Mutta kaikki eivät kuole tuollaisina. Toiset kauniimpina, toiset rohkeimpina, toiset nuorempia.. Kukaan ei kuole samalla lailla. Jokaisella on oma tarina.

Eräänä kauniina päivänä tulimme tänne, eräänä kauniina päivänä nuokin tuon kukan ojan varresta. Vietettiin muutama kaunis päivä. Yksikin päivä riittää tuhoamaan sen kauneuden, joka saa sitten meidät nojautumaan mihin vain voimme. Ystävään? Viinaan? Emme kehenkään? Omaan käteen, joka vie sinne turvaan ja pois täältä..

Kauneus on katoavaista. Niin myös tämä elämä. Eikä kenenkään pitäisi mennä laukomaan viisauksiaan toisten ulkonäöstä, sille kun en voi mitään eikä itsekkään ole mikään kaunis. Niin myös elämä, jokainen elää kerran, eikä kenenkään pidä siitäkään mennä laukomaan, kuinka pitäisi elää kunnolla ja kuinka.

Vedenpisara lehdellä

Kertooko tämä mitään mistään?

- Se on kun elämä. Lehden varsi on alku, syntyminen. Siitä lähtee elämä ja matkan varrella tulee monia mutkia ja päätöksiä, ja niiden ohella aina surua ja tuskaa, mutta niitä ei voi nähdä siinä, kun pitäisi valita oikea suunta.

Huomaatte varmaan lehden toisen reunan olevan enemmän punainen, ja toinen enemmän oranssiahtava? Onhan kerran olemassa asioita, että yksikin pieni päätös voi johtaa suureen punaiseen, pimeään mielentilaan, kun taas toinen päätös voi auttaa meitä pitämään mielemme virkeinä, ja saamme jatkaa elämää, joka on kuin kuumailmapallo. Aina yritämme johdattaa sitä ylemmäs tai alemmas, että se pysyisi siinä oikealla kohdalla, mutta joskus on pakko laskeutua ja sitä ennemmin on pakko nousta..